Joulukonsertti

Niinhän siinä kävi, että saimme Nyt! –sivulle listattua kauden joulukonsertit ja muut esitykset. Oman kalenterini kanssa natsasi parhaiten torstaina (15.12.) ollut Laulun valo Cafe Pirittassa. Johan se on niin, että nimikin velvoittaa tuonne menemään :-)

Kahvilakaimani uudistus on onnistunut. Nyt kahvila-ravintola näytti siltä miltä moisen pitääkin eikä masentavalta hökkeliltä keskellä-ei-mitään. Koko Tokoinrannan puisto oli hienossa kunnossa ja pimeänä joulukuun iltana valaistu rakennus erottui kivasti jo kaukaa Hakaniemen suunnasta kävellessäni.

Ei tarvinnut kävellä kohti tuntematonta. Laulun valo on tuttu juttu aiemmilta vuosilta ja alusta asti olen tykännyt siitä. Ihan tasan tarkkaan en osaa sanoa monesko kerta tämä oli, koska joulun alla on tullut käytyä kuuntelemassa myös Talvikylän lauluja.

Setti oli aikalailla sama kuin aiemminkin. Se alkoi kappaleella, missä lauletaan ”kodin kynttilät lämpöisin liekein, teitä unhoita en milloinkaan”. Tämän laulun nimi on ”Kodin kynttilät” ja mun piti tarkistaa se netistä, kun ei ollut muistikuvaa. Sitten tuli Talvikylän laulu, jossa Eija pääsi esittämään hantin kieltä. Ei ollut uusi tuttavuus tämäkään, mutta ”loilatuksen” perustaa en tiennyt. Saatiinpa jopa hieman beatboxausta kappaleen lopussa :-) Hieman myöhemmin Eija ja Susa laulattivat mukavan runsaslukuista yleisöä afrikkalaisen käärmeenkarkoituslaulun tahtiin.

Sysipimeä joulukuu sai moitteita; Cafe Piritta olisi ollut aivan upea isoine ikkunoineen, jos puistossa olisi ollut lumipeite, viime talven kaltaisista valtavista lumikasoista puhumattakaan. Nyt ikkunasta näkyi kaupungin valojen lisäksi vain pimeyttä ja pimeyttä... Me saimme kuitenkin valoa näistä lauluista. Daamit panivat parastaan ja yleisö oli haltioissaan. Historiaa tuli Maxin ja Moritzin muodossa. Välispiikeissä tuli sopivassa suhteessa huumoria, jouluisia tarinoita ja juttuja kappaleista ja niiden taustoista. Pientä piruilua irtosi myös muutamille hätähousuille, jotka lähtivät kesken esityksen pois. Linkola sai huimat aplodit Eijan mainitessa, että tämä pianistimme ei sitten ole mikä tahansa Jukka vaan nykyinen taiteilijaprofessori. Jihaa!

Linkolan nuotin jälkeä näkyikin taas Silta –levytyksen kappaleissa, nimibiisin lisäksi kuulimme Mustan lapsen ja Kaikki värit. Perinteisiä joululauluja kuulimme siellä täällä muiden seassa Talven ihmemaata ja ”lumiukkosooloa” unohtamatta. Linkolan mieskuorolle sovitettu Juokse porosein kahden pätkän esittämänä on aina yhtä mahtava ja yksi suurimmista suosikeistani. ”Hyvin ne vetää”, ei voinut nytkään muuta todeta.

Muita illan helmiä oli harvoin kuultu, uskomaton ”Oula, take a Coca Cola” (san. Ilpo Tiihonen, säv. Linkola) ja Eijan bravuuri Nisse-polkka, jossa Susa yrittää kirjaimellisesti vain pysyä perässä... Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, paitsi että Eija Susan suureksi hämmästykseksi mokasi heti alussa, joten eikun uudestaan!

Viimeiseksi oli Jouluyö, juhlayö perinteisesti yhteislauluna ja encorena saimme kuulla We wish you a merry Christmas and a happy new year – niin ikään Linkolan sovittamana versiona.

Lopussa pääsin moikkaamaan Eijaa ja Susaa, toivottamaan hyvät joulut ja kertomaan Miiralta ja Minnalta terveisiä. Sitten pitikin ryysätä pysäkkiä kohti, puolen tunnin vuoroväli bussin aikataulussa saa kummasti vipinää kinttuihin.

Tästä on hyvä jatkaa, Eijan ja Susan joulukonsertista alkoi joulun odotus. Jostain syystä jouluinen fiilis olikin tänä vuonna hieman hukassa. Nyt on monta päivää häärätty joulua, valmisteltu ruokia etc. joten kyllä se tästä.

Messevää joulua! Ottakaahan iisisti.

(Valokuva on otettu kännykameralla, joten kuvan laatu ei ole paras mahdollinen.)