Kyllä kannatti!

Minä ja Minna teimme eilen pikavisiitin Helsinkiin, tähtäimessä Brelin ensi-ilta. Perinteisiä kukkia oli Piskin kanssa mietitty aiemmin ja sitten luovuttu ideasta. Uusi idea tuli viime tipassa (ja yhtä viime tipassa väsäsin kortitkin).

Piski oli vaahdonnut Brelistä epävirallisen ennakon nähtyään, ja kun musiikki on tuttua ja tykättyä (esiintyjistä puhumattakaan), niin pitihän sitä lähteä. Vapaapäivä ja kaikkea... mutta seuraavana päivänä aamuvuoro, mikä tietää minulle herätystä klo 04.00.

Kiirettä ja sählinkiä tavalliseen tapaan, mutta matka meni hyvin, ei juututtu ruuhkiin, perillä ruokaa ja vähän skump-- anteeksi, samppanjaakin ennen Puimalaan lähtöä. Meillä oli neljä lippua, mutta ei mitään tietoa neljännestä tulijasta. Lopulta saatiin äiti houkutelluksi mukaan (eikä ollut edes vaikeaa). Isä jäi kotiin kuuntelemaan oopperaa.

Puimalassa oltiin hyvissä ajoin, haettiin juotavaa baarista ja asetuttiin eturiviin (taas, tietysti, mihinkäs muuallekaan). Nähtiin ja moikattiin tuttuja, mutta seitsemältä kaikki muu jäi taka-alalle. Show alkoi Hautajaistangolla ja eteni siitä sitten vuoristoratamaisesti.. välillä naurettin, välillä ei. Piski sanoi Amsterdamia tajunnanräjäyttäjäksi, ja se oli sitä. Minna meni kananlihalle.

Sovitukset olivat uusia ja erilaisia "vanhaan" Breliin verrattuna, eikä taaskaan dialogia paljon ollut. Muutama pikku pätkä (enimmäkseen monologeja) aina kappaleiden edellä. Toimi hyvin.

Puntin versio Syntymässä säikähtäneistä oli tosi hyvä ja tietenkin ihan oma esityksensä, ei mikään Susa-kopio. Jussissa oli ihan käsittämätöntä herkkyyttä ja muutenkin pojat hoitivat hommansa hyvin.

Johtui ehkä ajankohdasta, mutta minuun taisi kolahtaa kovimmin Rakastakaa... oli nimittäin minun ja Minnan 5-vuotishääpäivä. Moni muukin kappale soi päässä kotimatkalla, enkä muista siitä backstage-visiitistä paljonkaan. Se oli hujauksessa ohi, ja kun pää on täynnä musiikkia, puhumisesta ei tahdo tulla mitään. Toivottavasti en sanonut mitään hölmöä.

Kotona puoliltaöin, alle neljä tuntia unta palloon ja aamulla silmät ristissä. Työpäivä oli yhtä tuskaa - mutta kyllä se kannatti! Ei sitä joka päivä päästä Brel! -ensi-iltaan tai vietetä 5-vuotishääpäivää.

(niijjoo, päivitin galleriaan pari kuvaa lisää ja kippasin aikajärjestyksen toisin päin: nyt uusimmat kuvat ovat sivun ylälaidassa ja helpommin näkyvillä...)